"Yhdessä mietitään asioita. Sillä on älyttömän iso merkitys." : kiertävän erityislastentarhanopettajan työn olosuhteet sekä työuupumuksen ja työn imun ilmeneminen

Kiertävä erityislastentarhanopettaja tukee päiväkodeissa toteutettavaa erityisvarhaiskasvatusta konsultoiden henkilökuntaa sekä tukee perheitä yhteistyössä moniammatillisten toimijoiden kanssa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia kiertävien erityislastentarhanopettajien työhyvinvointia ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä. Tutkimuksen taustateorian ensimmäinen osa koostui erityisvarhaiskasvatuksen avaintekijöistä: rakenteista, moniammatillisesta yhteistyöstä, ammatillisesta osaamisesta ja työn eettisestä koodistosta. Toisessa osassa käsiteltiin työhyvinvointia sekä psykologian että kasvatustieteen näkökulmista. Tutkimus oli laadullinen tapaustutkimus, jossa tapauksena oli eräs kunta. Kyseisen kunnan jokaista kiertävää erityislastentarhanopettajaa haastateltiin. Vastaajien subjektiivisten kokemusten kokonaisuutta tavoiteltiin hermeneuttisen fenomenologian filosofisia periaatteita noudattaen. Analyysi toteutettiin aineistolähtöisesti. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla kiertävien erityislastentarhanopettajien kokemuksia työn olosuhteista ja työhyvinvoinnin ilmenemisestä. Ensimmäinen tutkimuskysymys käsitteli kiertävän erityislastentarhanopettajan työhyvinvointia määrittäviä työn olosuhteita. Niitä lähestyttiin työn vaatimusten ja voimavarojen kautta. Tulosten mukaan kiertävän erityislastentarhanopettajan työn olosuhteet voitiin jaotella yhteistyöhön liittyviksi, työn psyykkisiksi sekä työn puitteisiin liittyviksi olosuhteiksi. Yhteistyöhön liittyvät olosuhteet ilmenivät kiertävän erityislastentarhanopettajan asiantuntijuudessa, yhteistyön toimivuudessa sekä yhteistyöhön liittyvissä vaatimuksissa. Työn psyykkisiä olosuhdetekijöitä olivat työn luonne ihmissuhdetyönä, työn itsenäisyys ja kollegiaalinen tuki. Työn puitteisiin liittyvät olosuhteet liittyivät resursseihin, työhön kohdistuviin muutoksiin, ajan hallintaan sekä työn vaihtelevuuteen. Kaikki olosuhteet näyttäytyivät sekä työn vaatimuksina että työn voimavaroina riippuen näkökulmasta. Ainoa yksittäinen voimavarana näyttäytyvä tekijä oli kollegiaalinen tuki. Toinen tutkimuskysymys käsitteli työuupumuksen ja työn imun ilmenemistä kiertävän erityislastentarhanopettajan työssä. Tutkimuksessa tuli esiin, että tutkimukseen osallistuneet kokivat kaikkia työuupumuksen ja työn imun osa-alueita. Työuupumukseen liittyvä uupumusasteinen väsymys vaihteli ja siihen näytti liittyvän tutkittavien henkilökohtainen elämäntilanne. Kyynisyys ilmeni yhteistyössä ryhmien henkilökunnan ja vanhempien kanssa. Ammatillinen itsetunto näyttäytyi onnistumisen kokemusten vaihteluna ja riittämättömyyden tunteina. Siihen liittyi myös työn arviointikäytäntöjen puutteellisuus. Työn imu ilmeni vahvimmin omistautumisen osa-alueella, jossa työn merkityksellisyys määrittyi lapsen asioiden kautta. Tarmokkuus ilmeni työhön panostamisena ja tunnollisuutena. Viimeinen työn imun osa-alue, uppoutuminen, ilmeni yhteistyöhön liittyvissä läsnäolon tilanteissa ja lapsen asioiden hoitamisessa. Johtopäätöksenä todettiin, että kiertävien erityislastentarhanopettajien työuupumuksen oireiden vähentämiseksi ja työn imun lisäämiseksi olisi kiinnitettävä huomiota ryhmien henkilökunnan ja vanhempien kanssa tehtävän yhteistyön kehittämiseen, kollegiaalisen tuen mahdollisuuksiin ja työn arviointikäytäntöihin. Näitä aiheita tulisi tutkia tarkemmin. Myös erityisyyden arvostamisen lisääminen yhteiskunnassa ja päiväkodeissa vaikuttaisi kiertävän erityislastentarhanopettajan työn olosuhteisiin ja työhyvinvointiin